Ajankohtaista
15.8.2014
Miten ristiriitatilanteista selviää?
Edellisessä blogikirjoituksessani toivoin, että kesä antaisi meille kaikille valmiuksia yhdessä tekemiseen ja erityisesti yhdessä ajattelemiseen. Jatkan nyt aiheesta, sillä yhdessä ajattelemisen taitoa olen pohtinut pitkin kesää. Niin on varmaan moni muukin seuratessaan uutisia. Ristiriidat ja jännitteet kuuluvat osaksi kanssakäymistä, eikä niiltä kukaan voi välttyä. Konfliktien keskellä kaikille näyttäisi olevan yhteistä se, että omat keinot konfliktin ratkaisemiseen harvoin riittävät.
Mihin sitten taito toimia katoaa? Lähtökohtaisesti työpaikoilla olevat ihmiset ovat harjaantuneet keskinäiseen kanssakäymiseen jo päiväkodissa ja kouluissa, ehkä opiskelleet sitä ammattiinsa liittyen. Kaikki tietävät, että niissä kannattaa kehittää itseään, sillä hyvät ihmissuhdetaidot ovat valtava voimavara. Kummallista kuitenkin on, että me emme saa niitä käyttöön juuri silloin, kun niistä voisi olla eniten hyötyä. On selvää, että emme halua emmekä kykene ajatuksinemme lähenemään niiden ihmisten kanssa, jotka ovat meitä kohdelleet huonosti tai loukanneet. Helpointa on ottaa tuolloin etäisyyttä, sulkea korvat, välttää tilanteita ja kohtaamisia, hakea tukea omille ajatuksille ja antaa asian olla. Ylivoimaiselta tuntuu koota itsensä, lähestyä toisia, kuunnella ja luottaa, että ratkaisu löytyy.
Johtamiskoulutusten yhteydessä tuli lukuisia kertoja esille esimiestyön edellyttämä itseluottamus. Monet kertoivat oppineensa pärjäämään kiireessä ja ammatillisesti vaativien asioiden kanssa, mutta kokivat jotenkin menettävän otteensa konfliktitilanteissa ja silloin, kun esimiehen osuutta olisi kaivattu. Kun ryhmät sitten jakoivat kokemuksiaan vaikeista tilanteista ja tavoista, joilla he olivat niitä selvittäneet, tuli esille myös ristiriitojen merkitys. Nimittäin tilanteet, joissa esimies oli rohkeasti tunnistanut ristiriitoja ja jännitteitä, reagoinut ja jaksanut luottaa ratkaisun löytymiseen, olivat olleetkin koko yhteisöä kasvattavia kokemuksia. Vastaavasti oli myös havaintoja siitä, miten sellaiset ristiriidat, joihin ei osattu reagoida tai niiden oli annettu jatkua liian pitkään, olivat vieneet työnteon mielekkyyttä ja synnyttäneet vastahakoisuutta lähes kaikkeen siihen, missä yhdessä tekemistä olisi tarvittu.
Näyttäisi siltä, että nyt jos koskaan olisi kysyntää ihmisten välisen toiminnan ymmärtämiseen ja tietoa siitä, miten ristiriitoja ja vakavampia konflikteja ratkaistaan. Konfliktien ratkaisuista on olemassa eri teorioita ja tulkintoja. Helsingin Sanomien vieraskynässä 11.8. psykiatrian erikoislääkäri Jukka Lehti korosti nopean ja rohkean puuttumisen mallia koulukiusaamisten hoidossa. Hän toi esille, että arviolta 15 % koululaista joutuu kouluväkivallan uhriksi. Kiusoittelu voi muuttua jopa tahalliseksi kidutukseksi ja aiheuttaa pysyviä häiriöitä lasten ja nuorten elämään. Kirjoitusta lukiessani jäin miettimään, miten nämä kokemukset vaikuttavat aikanaan työyhteisöissä tai muissa tilanteissa, jos omakohtaisia kokemuksia tai edes keinoja toimivista ratkaisutavoista ei ole juurikaan nähnyt tai kokenut.
Johtamistutkimuksessa on korostunut viime aikoina positiivisen johtamisen näkökulma, sillä perinteinen rationaalisuus ja ylhäältä alaspäin etenevät mallit eivät johtamisessa riitä. Työskentely epävarmuuden ja jatkuvien muutosten keskellä on lisännyt konfliktiherkkyyttä ja on todettu, että ihmiset kaipaavat selkeiden käytänteiden rinnalle enemmän läsnä olevaa, vuorovaikutteista ja kannustavaa esimiestä.
Hallinnon Tutkimus -lehdessä tutkijat Salmi, Ilkka., Perttula, Juha. & Syväjärvi, Antti (2014) tuovat esiin positiivisen johtamisen mahdollisuuksia konfliktien ratkaisemisessa. (Positiivisuuden heijasteet konfliktijohtamisessa – esimiesten onnistumiset ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Hallinnon Tutkimus. 33(1). 21–38.). Kirjoittajat painottavat esimiehen roolin tärkeyttä ja sitä, että esimies voi omalla työllään luoda mahdollisuuksia rakentavaan konfliktin hallintaan. Esimiehen oma asenne ja rohkeus antavat mahdollisuuksia konfliktin ratkaisemiseen ja oppimiseen silloin, kun esimies johtaa tilannetta päämääränään ratkaisun löytyminen. Positiiviselta johtamiselta edellytetään myös realistista ja kokonaisvaltaista otetta. Esimiehen tehtävänä on tunnistaa ja vahvistaa hyviä toimintatapoja, mutta myös estää ei-toivottujen asioiden jatkuminen.
Johtamiskoulutuksiin osallistuneet saivat rohkeutta esimiestyöhönsä siitä oivalluksesta, että saadakseen aikaan toivottua muutosta, heidän tulee myös tunnistaa epäluottamus, kyynisyys, heikko itsetunto ja osaamattomuus. Ne kuuluvat osana kanssakäymiseen ja niihin liittyy muutoksen mahdollisuus. Mahdollisuuksien johtaminen tarkoittaa esimiestyössä vastuun ottamista myös kunkin työntekijän itsetunnon rakentumisesta. Tutkimusten mukaan työyhteisön onnistuminen korreloi selkeästi siihen, miten vahvasti ihmiset ovat oppineet luottamaan omaan ja yhdessä suoriutumiseen. On huomattu, että ihmiset, jotka luottavat itseensä, ovat hyvin taitavia – myös ihmissuhteissa.
Seuraavat 5 »